Puhe piispantarkastuksessa

Tampereen hiippakunnan piispa Repo tekee piispantarkastuksen Hämeenlinnan seurakuntaan 14.-17.11. ja vieraili sen yhteydessä myös HAMK:ssa. Pääsin pitämään opiskelijakunnan puheen tilaisuudessa, se tässä alla. Tilaisuuden jälkeen jäin myös pohtimaan kirkon roolia korkeakoulussa ja päädyin sellaiseen ajatukseen, että opiskelijakunnan tulee palvella kaikenlaisia opiskelijoita ja siten myös seurakunnan kanssa tulisi tehdä yhteistyötä.

Puhe piispantarkastuksessa, HAMK:ssa, Visamäki, Hämeenlinna 14.11.2013

Arvoisa piispa, rehtori ja muut paikalla olijat.

Ihan aluksi haluaisin että kuvittelette tilanteen jossa saavut uuteen tilaan, uuteen paikkaan, huoneeseen, joka on täynnä ihmisiä. Voisin kuvitella että ensimmäinen reaktiosi on katsella ympärillesi ja hakea joukosta tuttuja kasvoja ja hakeutua tuttujen ihmisten seuraan.

Kuvittele sitten tilanne jossa saavut uuteen tilaan tilaisuuteen, jonka sisältöä ja tarkoitusta et tarkkaan tiedä tai ymmärrä. Katsellessasi ympärillesi huomaat että ympärillä ei ole yhtään tuttua kasvoa. Miten epävarma olosi on?

HAMKin uudessa strategiassa todetaan että HAMK on opiskelijoiden ja henkilöstön muodostama yhteisö. Opiskelijakunnan vastaavassa paperissa on kuvattu HAMKO:n visioksi "Opiskelijakunta on vahva ja vaikuttava kaikkien opiskelijoiden yhteisö. Yhteisöllisyys on koettu koko HAMKissa tärkeäksi toimintaa ohjaavaksi arvoksi. Mutta - yhteisö ei rakennu sillä että se kirjoitetaan paperille tavoitteeksi eikä se muodostu automaattisesti kun joukko ihmisiä laitetaan saman katon alle, oli tuo katto sitten kuvaannollinen tai fyysinen.

Palataanpa takaisin tuohon tilaan jossa olet outojen ihmisten keskellä. Jos asiat etenee hyvin, joku todennäköisesti tulee luoksesi, ottaa sinut vastaan ja toivottaa sinut tervetulleeksi. Sinulle toivottavasti kerrotaan tilaisuuden tarkoituksesta sekä sisällöstä ja pääset tutustumaan muihin paikalla olijoihin. Pikku hiljaa löydät paikkasi uudessa tilanteessa.

Ammattikorkeakoulussa useat kymmenet ihmiset pääsevät tällaiseen uuteen tilanteeseen aina lukukauden alussa. Epävarmuuden tunnetta hälventämään ja joukkoon kuulumisen sekä yhteisöllisyyden tunnetta kasvattamaan on HAMKissa ja opiskelijakunnassa kehitetty hyvät ohjaus ja tuutorointi käytänteet. Opiskelijakunnan kouluttamat vertaistuutoriopiskelijat yhdessä henkilöstön kanssa ottavat uudet opiskelijat vastaan. Opiskelijoille kerrotaan HAMKista, opiskelijakunnasta sekä omasta kampuksesta. Kuitenkin mielestäni tärkein tuutoreiden tehtävä on tutustuttaa opiskelijat toisiinsa ja luoda ryhmähenkeä aloitusryhmiin.

Yhteishenki ja yhteisöllisyys syntyvät nimenomaan yhdessä tekemällä ja sen toteuttamisessa ja organisoinnissa opiskelijakunnalla ja tuutoreilla on tärkeä rooli. Tekemistä pyritään toteuttamaan mahdollisimman laajasti niin että jokaiselle opiskelijalle löytyy jotakin. Tässä kuitenkin meillä on varmasti vielä parantamien varaa. Vuodesta toiseen toiminta kehittyy ja tahdon tässä kohtaa nostaa esille tänä vuonna aloittamamme uuden toiminnan, liikuntatuutoroinnin. Liikuntatuutorointi on osa opiskelijakunnan tuutorointia ja sen ajatuksena on tutustuttaa opiskelijat uuden kaupungin ja korkeakoulun liikuntapalveluihin ja muihin liikunta mahdollisuuksiin.

Liikunnan tärkeydestä ja sen terveyttä edistävistä vaikutuksista on puhuttu paljon, erityisesti nyt amk-uudistuksen myötä. Tänään opiskelijoiden liikuntaliiton liittokokouksessa -- on tämä nykytekniikka vaan näppärää kun voi kotona puhetta viimeistellessään, katsella samalla kotikoneeltaan kymmenien kilometrien päässä pidettävää kokousta.--- Eli tänään Vierumäellä pidettävässä liittokokouksessa liittokokoukselle tervehdystä antaessaan Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen puhui liikunnan tärkeydestä, ja erityisesti siitä, millaisen yhteishengen se voi luoda yhteisön sisällä. Liikunta on myös mainio väline tuoda eri kansallisuudet yhteen, sillä urheilun kieli on globaali.

Myös HAMKissa on panostettu viimeaikoina liikuntapalveluiden lisäämiseen ja kehotankin nyt koko korkeakouluyhteisöä ottamaan tämän kehityksen yhtenä askeleena kohti yhteisöllisempää HAMKia. Liikunnan avulla meillä on mahdollisuus tuoda opiskelijat yhteen mutta sen lisäksi se on mahdollisuus myös lähentää henkilöstöä keskenään ja opiskelijoiden kanssa.

Yhteinen tekeminen voi olla opiskelijakunnan järjestämiä tapahtumia, tuutoreiden järjestämiä tutustumisleikkejä, joukkueurheilua tai yhteisen paremman huomisen luomista. HAMKissa luodaan nyt uutta parempaa korkeakoulua ja on ollut ilo huomata miten moni yhteisön jäsen näissä talkoissa on mukana. Uskon, että tämän työn myötä kasvamme yhä paremmaksi yhteisöksi opiskella ja työskennellä. Rehtoria ja koko korkeakouluyhteisöä kehottaisin muistamaan, että mitä parempi yhteishenki meillä on, sitä paremmin me täällä viihdymme ja työskentelemme.

Piispa Repoa ja muita vieraitamme haastaisin miettimään, miten seurakunta voi tukea yhä paremmin korkeakoulua ja opiskelijakuntaa yhteisöllisyyden rakentamisessa

.

Kirjoittaessani tätä puhetta mietin omien opiskeluideni alkua ja sitä, miten jätin taakseni oman kotikaupunkini, ystäväni ja perheeni; oman yhteisöni. Tullessani HAMKiin syksyllä 2010 en tuntenut kaupunkia enkä täysin ymmärtänyt mihin olin tulossa opiskelemaan ja mitä koulutus sisältäisi. Minut kuitenkin otettiin vastaan hyvin, toivotettiin tervetulleeksi ja opettajat ja tuutorit tekivät tunteja töitä sen eteen, että opin tuntemaan luokkatoverini. Rehellisesti voin sanoa että tunnen kaikki kanssani koulun aloittaneet ja joukossa on myös muutama hyvä ystävä. Tuutori- ja opiskelijakuntatoiminnan myötä olen tutustunut yhä useampiin uusiin opiskelijoihin ja henkilöstön jäseniin. Kolmen ja puolen vuoden jälkeen voin lämmöllä sanoa että HAMKista on muodostunut minulle koti ja yhteisö jossa on hyvä työskennellä ja opiskella. Uskon ja toivon, että HAMK on jatkossakin luotettava ja turvallinen yhteisö opiskella ja työskennellä ja josta opiskelijan on hyvä lähteä vahvoilla siivillä kohti työelämän haasteita.

Lopuksi haluan opiskelijakunnan puolesta kiittää Piispa Repoa ja muita vieraita vierailustanne HAMKssa. Kiitos!

Näkyvyyden kautta lähemmäksi päättäjiä

Useassa opiskelijakunnassa on tällä hetkellä meneillään edustajistovaalit. Kun seuraa sosiaalista mediaa, siellä törmää jatkuvasti opiskelijakuntien ja eri listojen kehotuksiin äänestämisestä. Yritys on kova saada kaikki jäsenet äänestämään. Aiempien vuosien perusteella voi kuitenkin epäillä että äänestysprosentti jäänee pieneksi, vain harva käyttää ääntään valitakseen ihmisiä päättämään opiskelijakunnan toiminnasta. Miksi näin? Eikö yhteisiin asioihin vaikuttaminen todella kiinnosta kuin harvoja?

Meillä Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnassa onnistuimme saamaan ennätysmäärän ehdokkaita tämän syksyn vaaleihin. Itse ajattelen että tämä johtuu pitkälti siitä, että olemme kuluneena vuonna panostaneet paljon opiskelijakunnan näkyvyyteen. Olemme kiertäneet kampuksia, hankkineet maskotin, uudistaneet nettisivumme, luoneet blogin ja käyttänyt aktiivisesti Facebook-sivuamme. Olemme tuoneet opiskelijakunnan toiminnan lähelle opiskelijoita. Nähtäväksi jää, miten paljon tämä vaikuttaa äänestysprosenttiin mutta uskon ja toivon että sekin on aiempaan nähden korkeampi.

On vaikea päättää opiskelijakunnan toimijoista jos ei tiedä mitä opiskelijakunta tekee. Yksi tärkeä toiminnan lähtökohta opiskelijakunnissa on mielestäni opiskelijalähtöisyys joka käytännössä tarkoittaa sitä, että jokainen opiskelija tuntee olevansa osa opiskelijakuntaa ja tietää mitä opiskelijakunta tekee ja miksi se on olemassa. Tavoitteena on, että opiskelijat tuntevat opiskelijakunnan toimijat, osaavat ottaa tarvittaessa yhteyttä ja pystyvät valitsemaan opiskelijakunnan toiminnasta ne toiminnot, johon haluavat osallistua.

Samaa toivoisin myös liitoltamme.  SAMOKin toiminnan tulisi olla tuttua jokaiselle opiskelijakuntatoimijalle.  Tämä taas on mahdollista lisäämällä vuorovaikutusta toimijoiden välille. Mielestäni vuorovaikutuksen tulee lähteä SAMOKin toimijoista. Sopivin väliajoin tapahtuva yhteydenotto puhelimitse tai jonkin sähköisen median kautta, auttaa jo toimijoita pysymään perillä liiton toiminnasta. Hyviksi havaittujen videoneuvotteluiden suuntaaminen myös hallituksen jäsenille varmistaisi, että kaikki toimijat kuulevat ajankohtaiset keskustelut. Opiskelijakuntien hallitukset ja edustajistot päättävät liiton toiminnan linjoista, mutta päätöksien tekeminen on vaikeaa, jos vuoden aikana ainut yhteys liittoon on ollut pari tapaamista tai koulutusta. Liiton toimijoiden ja toiminnan tulee näkyä jokaiselle opiskelijakuntien hallitusten jäsenelle, ei vain puheenjohtajistolle ja parille aktiiviselle. Tällöin meillä on myös mahdollisuus edistää opiskelijakuntien osaamista koko hallituksessa ja siten edistää opiskelijakuntien toimintaa  ja jopa saada pätevämpää ohjausta liiton toiminnalle.

Tulevaisuutta rakentamassa

Toimiessaan opiskelijakunnan hallituksessa ja painiessaan esimerkiksi opiskelijoiden palautteen kanssa, sitä olisi helppo ajatella että opiskelijoiden edunvalvonta on sen hetkisten ongelmien ratkaisemista, vikojen korjaamista tai pahimmillaan paikkaamista. Mutta joinain toisena hetkenä, kun kaikki ärsyttää eikä mikään onnistu, joku tulee päästäneeksi suustaan jotain sen suuntaista kuin "jos minä saisin suunnitella tämän asian, se menisi näin!" Ja silloin ollaan edunvalvonnan ytimessä.

Edunvalvontaan ei kuulu vain tämän hetkisten ongelmien ratkaisua vaan myös tulevien ongelmien ehkäisyä ja tulevien opiskelijoiden edun miettimistä. Tuossa tehtävässä tarvitaan visiointikykyä ja taitoa nähdä tulevaisuuteen. Vaikka ammattikorkeakoulujen ikä on vielä kohtuullisen pieni on meillä jo omat juurtuneet tapamme opettaa, byrokratialla omat mutkaiset polkunsa ja jopa opiskelijakunnassa kuulee pelottavan usein sanottavan "näin on aina ennenkin tehty". Mutta jos opiskelijat eivät katso tulevaisuuteen, kuka sen sitten tekee?

Opiskelijaliike on jo ryhtynyt miettimään miten eläkejärjestelmää voisi kehittää, että se tukisin myös nykyistä opiskelijaa kun eläkkeen aika koittaa. Samoin on ryhdytty miettimään millaisia haasteita tuleva hallituskausi tuo tullessaan ja millaisilla avauksilla mahdolliset ongelmat selvitetään ja viedään ammattikorkeakoulukenttää eteenpäin. Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä vaan niitä pitää suunnitella hyvin ja katsoa pitkälle. Miltä korkeakoulutus näyttää kymmenen vuoden päästä? Riittääkö, että mietimme, mitä me haluamme vai pitäisikö miettiä mitä nykyisen alakoululaiset haluavat?

Millaisia kirjoja lukee opiskelija, joka on pienestä pitäen oppinut käyttämään tietokonetta, jolle kosketusnäytön käyttö on tutumpaa kuin kynällä kirjoitus? Millaisia vuorovaikutustaitoja tarvitsee ihminen jolle tuntemattomien kanssa netissä keskustelu on arkipäivää, mutta joka ei ole koskaan soittanut puhelinnumeroon, josta voi yhtä hyvin vastata oma ihastus tai hänen isänsä? Millaisia työelämätaitoja tarvitsee työntekijä jonka päiväkirja on kaikkien luettavissa netissä mutta koulun käytävillä keskitytään keskustelun sijasta älypuhelimen selailuun? Onneksi meidän ei tänään tarvitse luopua paperisista kirjoista, mutta joudumme jo miettimään miten sähköisissä tietokannoissa varmistetaan tekijänoikeudet. Samoin joudumme miettimään miten muihin haasteisiin vastataan ja pikemminkin miettimään millaisia mahdollisuuksia meillä on edessämme.

Minä en tiedä miltä näyttää korkeakouluopiskelija kymmenen vuoden päästä mutta toivon että hänen koulutuksensa on maksutonta ja laadukasta, että hänellä on joustavat mahdollisuudet suorittaa opintonsa omaan elämänvaiheeseensa sopivalla tyylillä ja että hän on jo opiskeluidensa aikana tiiviissä yhteydessä työelämään ja hänellä on parhaat mahdolliset valmiudet pärjätä työssään valmistuttuaan. Toivon myös että hän on hyvinvoiva ja hän jaksaa sekä opiskella että työskennellä täyspäiväisesti eläkeikään asti. Ja toivon että hän on aktiivinen yhteiskunnassa ja haluaa varmistaa, että hänen jälkeensä tulevilla on yhtä hyvät tai paremmat mahdollisuudet opiskeluun kuin hänellä.

Edunvalvonta ei ole ainoastaan ongelmien ratkomista, se on tulevaisuuden rakentamista. 

Miksi SAMOK?

Kampanjani laitettiin virallisesti käyntiin viikko sitten mutta ajatus on kytenyt jo pitkään: haluan vaikuttaa opiskelijoiden asioihin valtakunnallisella tasolla. Mutta miksi? Tässä lyhyt tarina matkastani tähän pisteeseen.

En voi sanoa että vaikuttaminen on veressäni, sillä vanhempani eivät ole koskaan olleet poliittisesti kovin aktiivisia. Tosin äänestäminen vaaleissa on aina ollut perheessämme lähes itsestäänselvyys. Nuoruudessani en tietoisesti hakeutunut vaikuttamisen paikoille ja ensimmäinen vuoteni opiskelijakunnan toiminnassakin oli melkoinen sattuman kauppa. Mutta siitä se lähti. Taisin innostua heti edustajistopaikan saatuani, sillä järjestäytymiskokouksessa päädyin hakemaan edustajiston varapuheenjohtajan paikkaa, vaikka en ihan tiennyt, mihin olin ryhtymässä. Vuoden ajan seurasin hallituksen toimintaa ja opin paljon. Sain käsityksen siitä, mitä opiskelijakunta tekee, millaisiin asioihin toimijat voivat vaikuttaa ja näin kun tavoitteet toteutuivat. Yksi tuo syksyn huippuhetkistä oli kun pääsin mukaan edustamaan opiskelijakuntaa SAMOK ry:n liittokokoukseen. Muistan vieläkin melko elävästi tuon kaksipäiväisen tapahtuman aikana kokemani innostuksen tunteen, kun tajusin, että minun mielipiteelläni ja edustamani opiskelijakunnan mielipiteellä on väliä. Silloin pääsin myös ensimmäistä kertaa näkemään muiden opiskelijakuntien edustajia ja näin miten laaja, mutta kuitenkin yhtenäinen opiskelijakunta-aktiivien kenttä oikein on. Muistan silloin katselleeni vasta valittuja SAMOKin hallituksen jäseniä ja miettineeni miten kokeneita ja fiksuja heidän täytyy olla, että ovat tuonne päätyneet. Koin olevani aikalailla eri maasta kuin he.

Nyt, lähes kaksi vuotta myöhemmin koen, että olen yhtä kokenut kuin silloin valituksi tulleet ja uskon että kokemuksestani on apua liittomme eteenpäin viemisessä. Tuon ensimmäisen liittokokouksen aika minulle varmistui että halua päästä mukaan oman opiskelijakuntani hallitukseen ja antaa oman panokseni opiskelijoiden hyväksi. Vuosi opiskelijakunnan puheenjohtajana oli opettavainen, valaiseva, raskas ja antoisa. Tapanani on ollut tehdä aloittamani asiat kunnialla loppuun, mutta yhden vuoden aikana huomasin monta asiaa jotka olisin halunnut hoitaa kuntoon, mutta joihin aika vaan ei riittänyt. Niinpä hain uudelleen hallitukseen, tällä kertaa en kuitenkaan puheenjohtajistoon, voidakseni keskittyä ainakin yhden asian kunnolliseen eteenpäin viemiseen. Usko että vuoden lopussa opiskelijapalautejärjestelmä koulussamme on kehittynyt paremmaksi ja sen jälkeen haluan jatkaa eteenpäin uusiin haasteisiin.

Mutta miksi juuri SAMOKin hallitukseen? Kolmen vuode aikana olen nähnyt mihin opiskelijaliike pystyy mutta olen myös oppinut näkemään lukuisat riskipaikat. En halua mutista kotona miten opetus on laadutonta tai tutkinnon sisältö ei vastaa työelämän tarpeita. Haluan olla mukana vaikuttamassa, ettei näin ole, varmistamassa että opetus on jatkossakin laadukasta ja työelämälähtöistä. Uskon että SAMOK on se paikka jossa katsotaan eteenpäin ja luodaan tulevaisuutta. Lähes kihisen innosta kun kuvittelen miten voisin olla mukana tekemässä tuota niin tärkeäksi kokemaani työtä. Laadukkaalla korkeakoulutuksella on mielestäni suuri rooli kun halutaan varmistaa Suomen menestyminen tulevaisuudessa ja kuka muu olisi parempi asiantuntija koulutusta kehittämään kuin opiskelijat itse. 

Anniina

Tervetuloa blogiini!

Olen Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan ehdokas Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK ry:n hallitukseen vuodelle 2014. Löydät minusta tietoja Anniina -välilehdeltä, lisäksi tulen jakamaan blogissani ajatuksiani ja näkökulmiani opiskelijapolitiikasta.

Käy tykkäämässä sivustani Facebookissa, sieltä tulet löytämään myös linkit blogipäivityksiini.

---

Anniina Sippola

044-7221008

anniina.sippola@hamko.fi