Tulevaisuutta rakentamassa

Toimiessaan opiskelijakunnan hallituksessa ja painiessaan esimerkiksi opiskelijoiden palautteen kanssa, sitä olisi helppo ajatella että opiskelijoiden edunvalvonta on sen hetkisten ongelmien ratkaisemista, vikojen korjaamista tai pahimmillaan paikkaamista. Mutta joinain toisena hetkenä, kun kaikki ärsyttää eikä mikään onnistu, joku tulee päästäneeksi suustaan jotain sen suuntaista kuin "jos minä saisin suunnitella tämän asian, se menisi näin!" Ja silloin ollaan edunvalvonnan ytimessä.

Edunvalvontaan ei kuulu vain tämän hetkisten ongelmien ratkaisua vaan myös tulevien ongelmien ehkäisyä ja tulevien opiskelijoiden edun miettimistä. Tuossa tehtävässä tarvitaan visiointikykyä ja taitoa nähdä tulevaisuuteen. Vaikka ammattikorkeakoulujen ikä on vielä kohtuullisen pieni on meillä jo omat juurtuneet tapamme opettaa, byrokratialla omat mutkaiset polkunsa ja jopa opiskelijakunnassa kuulee pelottavan usein sanottavan "näin on aina ennenkin tehty". Mutta jos opiskelijat eivät katso tulevaisuuteen, kuka sen sitten tekee?

Opiskelijaliike on jo ryhtynyt miettimään miten eläkejärjestelmää voisi kehittää, että se tukisin myös nykyistä opiskelijaa kun eläkkeen aika koittaa. Samoin on ryhdytty miettimään millaisia haasteita tuleva hallituskausi tuo tullessaan ja millaisilla avauksilla mahdolliset ongelmat selvitetään ja viedään ammattikorkeakoulukenttää eteenpäin. Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä vaan niitä pitää suunnitella hyvin ja katsoa pitkälle. Miltä korkeakoulutus näyttää kymmenen vuoden päästä? Riittääkö, että mietimme, mitä me haluamme vai pitäisikö miettiä mitä nykyisen alakoululaiset haluavat?

Millaisia kirjoja lukee opiskelija, joka on pienestä pitäen oppinut käyttämään tietokonetta, jolle kosketusnäytön käyttö on tutumpaa kuin kynällä kirjoitus? Millaisia vuorovaikutustaitoja tarvitsee ihminen jolle tuntemattomien kanssa netissä keskustelu on arkipäivää, mutta joka ei ole koskaan soittanut puhelinnumeroon, josta voi yhtä hyvin vastata oma ihastus tai hänen isänsä? Millaisia työelämätaitoja tarvitsee työntekijä jonka päiväkirja on kaikkien luettavissa netissä mutta koulun käytävillä keskitytään keskustelun sijasta älypuhelimen selailuun? Onneksi meidän ei tänään tarvitse luopua paperisista kirjoista, mutta joudumme jo miettimään miten sähköisissä tietokannoissa varmistetaan tekijänoikeudet. Samoin joudumme miettimään miten muihin haasteisiin vastataan ja pikemminkin miettimään millaisia mahdollisuuksia meillä on edessämme.

Minä en tiedä miltä näyttää korkeakouluopiskelija kymmenen vuoden päästä mutta toivon että hänen koulutuksensa on maksutonta ja laadukasta, että hänellä on joustavat mahdollisuudet suorittaa opintonsa omaan elämänvaiheeseensa sopivalla tyylillä ja että hän on jo opiskeluidensa aikana tiiviissä yhteydessä työelämään ja hänellä on parhaat mahdolliset valmiudet pärjätä työssään valmistuttuaan. Toivon myös että hän on hyvinvoiva ja hän jaksaa sekä opiskella että työskennellä täyspäiväisesti eläkeikään asti. Ja toivon että hän on aktiivinen yhteiskunnassa ja haluaa varmistaa, että hänen jälkeensä tulevilla on yhtä hyvät tai paremmat mahdollisuudet opiskeluun kuin hänellä.

Edunvalvonta ei ole ainoastaan ongelmien ratkomista, se on tulevaisuuden rakentamista. 

Miksi SAMOK?

Kampanjani laitettiin virallisesti käyntiin viikko sitten mutta ajatus on kytenyt jo pitkään: haluan vaikuttaa opiskelijoiden asioihin valtakunnallisella tasolla. Mutta miksi? Tässä lyhyt tarina matkastani tähän pisteeseen.

En voi sanoa että vaikuttaminen on veressäni, sillä vanhempani eivät ole koskaan olleet poliittisesti kovin aktiivisia. Tosin äänestäminen vaaleissa on aina ollut perheessämme lähes itsestäänselvyys. Nuoruudessani en tietoisesti hakeutunut vaikuttamisen paikoille ja ensimmäinen vuoteni opiskelijakunnan toiminnassakin oli melkoinen sattuman kauppa. Mutta siitä se lähti. Taisin innostua heti edustajistopaikan saatuani, sillä järjestäytymiskokouksessa päädyin hakemaan edustajiston varapuheenjohtajan paikkaa, vaikka en ihan tiennyt, mihin olin ryhtymässä. Vuoden ajan seurasin hallituksen toimintaa ja opin paljon. Sain käsityksen siitä, mitä opiskelijakunta tekee, millaisiin asioihin toimijat voivat vaikuttaa ja näin kun tavoitteet toteutuivat. Yksi tuo syksyn huippuhetkistä oli kun pääsin mukaan edustamaan opiskelijakuntaa SAMOK ry:n liittokokoukseen. Muistan vieläkin melko elävästi tuon kaksipäiväisen tapahtuman aikana kokemani innostuksen tunteen, kun tajusin, että minun mielipiteelläni ja edustamani opiskelijakunnan mielipiteellä on väliä. Silloin pääsin myös ensimmäistä kertaa näkemään muiden opiskelijakuntien edustajia ja näin miten laaja, mutta kuitenkin yhtenäinen opiskelijakunta-aktiivien kenttä oikein on. Muistan silloin katselleeni vasta valittuja SAMOKin hallituksen jäseniä ja miettineeni miten kokeneita ja fiksuja heidän täytyy olla, että ovat tuonne päätyneet. Koin olevani aikalailla eri maasta kuin he.

Nyt, lähes kaksi vuotta myöhemmin koen, että olen yhtä kokenut kuin silloin valituksi tulleet ja uskon että kokemuksestani on apua liittomme eteenpäin viemisessä. Tuon ensimmäisen liittokokouksen aika minulle varmistui että halua päästä mukaan oman opiskelijakuntani hallitukseen ja antaa oman panokseni opiskelijoiden hyväksi. Vuosi opiskelijakunnan puheenjohtajana oli opettavainen, valaiseva, raskas ja antoisa. Tapanani on ollut tehdä aloittamani asiat kunnialla loppuun, mutta yhden vuoden aikana huomasin monta asiaa jotka olisin halunnut hoitaa kuntoon, mutta joihin aika vaan ei riittänyt. Niinpä hain uudelleen hallitukseen, tällä kertaa en kuitenkaan puheenjohtajistoon, voidakseni keskittyä ainakin yhden asian kunnolliseen eteenpäin viemiseen. Usko että vuoden lopussa opiskelijapalautejärjestelmä koulussamme on kehittynyt paremmaksi ja sen jälkeen haluan jatkaa eteenpäin uusiin haasteisiin.

Mutta miksi juuri SAMOKin hallitukseen? Kolmen vuode aikana olen nähnyt mihin opiskelijaliike pystyy mutta olen myös oppinut näkemään lukuisat riskipaikat. En halua mutista kotona miten opetus on laadutonta tai tutkinnon sisältö ei vastaa työelämän tarpeita. Haluan olla mukana vaikuttamassa, ettei näin ole, varmistamassa että opetus on jatkossakin laadukasta ja työelämälähtöistä. Uskon että SAMOK on se paikka jossa katsotaan eteenpäin ja luodaan tulevaisuutta. Lähes kihisen innosta kun kuvittelen miten voisin olla mukana tekemässä tuota niin tärkeäksi kokemaani työtä. Laadukkaalla korkeakoulutuksella on mielestäni suuri rooli kun halutaan varmistaa Suomen menestyminen tulevaisuudessa ja kuka muu olisi parempi asiantuntija koulutusta kehittämään kuin opiskelijat itse. 

Anniina