Tulevaisuutta rakentamassa

Toimiessaan opiskelijakunnan hallituksessa ja painiessaan esimerkiksi opiskelijoiden palautteen kanssa, sitä olisi helppo ajatella että opiskelijoiden edunvalvonta on sen hetkisten ongelmien ratkaisemista, vikojen korjaamista tai pahimmillaan paikkaamista. Mutta joinain toisena hetkenä, kun kaikki ärsyttää eikä mikään onnistu, joku tulee päästäneeksi suustaan jotain sen suuntaista kuin "jos minä saisin suunnitella tämän asian, se menisi näin!" Ja silloin ollaan edunvalvonnan ytimessä.

Edunvalvontaan ei kuulu vain tämän hetkisten ongelmien ratkaisua vaan myös tulevien ongelmien ehkäisyä ja tulevien opiskelijoiden edun miettimistä. Tuossa tehtävässä tarvitaan visiointikykyä ja taitoa nähdä tulevaisuuteen. Vaikka ammattikorkeakoulujen ikä on vielä kohtuullisen pieni on meillä jo omat juurtuneet tapamme opettaa, byrokratialla omat mutkaiset polkunsa ja jopa opiskelijakunnassa kuulee pelottavan usein sanottavan "näin on aina ennenkin tehty". Mutta jos opiskelijat eivät katso tulevaisuuteen, kuka sen sitten tekee?

Opiskelijaliike on jo ryhtynyt miettimään miten eläkejärjestelmää voisi kehittää, että se tukisin myös nykyistä opiskelijaa kun eläkkeen aika koittaa. Samoin on ryhdytty miettimään millaisia haasteita tuleva hallituskausi tuo tullessaan ja millaisilla avauksilla mahdolliset ongelmat selvitetään ja viedään ammattikorkeakoulukenttää eteenpäin. Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä vaan niitä pitää suunnitella hyvin ja katsoa pitkälle. Miltä korkeakoulutus näyttää kymmenen vuoden päästä? Riittääkö, että mietimme, mitä me haluamme vai pitäisikö miettiä mitä nykyisen alakoululaiset haluavat?

Millaisia kirjoja lukee opiskelija, joka on pienestä pitäen oppinut käyttämään tietokonetta, jolle kosketusnäytön käyttö on tutumpaa kuin kynällä kirjoitus? Millaisia vuorovaikutustaitoja tarvitsee ihminen jolle tuntemattomien kanssa netissä keskustelu on arkipäivää, mutta joka ei ole koskaan soittanut puhelinnumeroon, josta voi yhtä hyvin vastata oma ihastus tai hänen isänsä? Millaisia työelämätaitoja tarvitsee työntekijä jonka päiväkirja on kaikkien luettavissa netissä mutta koulun käytävillä keskitytään keskustelun sijasta älypuhelimen selailuun? Onneksi meidän ei tänään tarvitse luopua paperisista kirjoista, mutta joudumme jo miettimään miten sähköisissä tietokannoissa varmistetaan tekijänoikeudet. Samoin joudumme miettimään miten muihin haasteisiin vastataan ja pikemminkin miettimään millaisia mahdollisuuksia meillä on edessämme.

Minä en tiedä miltä näyttää korkeakouluopiskelija kymmenen vuoden päästä mutta toivon että hänen koulutuksensa on maksutonta ja laadukasta, että hänellä on joustavat mahdollisuudet suorittaa opintonsa omaan elämänvaiheeseensa sopivalla tyylillä ja että hän on jo opiskeluidensa aikana tiiviissä yhteydessä työelämään ja hänellä on parhaat mahdolliset valmiudet pärjätä työssään valmistuttuaan. Toivon myös että hän on hyvinvoiva ja hän jaksaa sekä opiskella että työskennellä täyspäiväisesti eläkeikään asti. Ja toivon että hän on aktiivinen yhteiskunnassa ja haluaa varmistaa, että hänen jälkeensä tulevilla on yhtä hyvät tai paremmat mahdollisuudet opiskeluun kuin hänellä.

Edunvalvonta ei ole ainoastaan ongelmien ratkomista, se on tulevaisuuden rakentamista.