Puhe piispantarkastuksessa

Tampereen hiippakunnan piispa Repo tekee piispantarkastuksen Hämeenlinnan seurakuntaan 14.-17.11. ja vieraili sen yhteydessä myös HAMK:ssa. Pääsin pitämään opiskelijakunnan puheen tilaisuudessa, se tässä alla. Tilaisuuden jälkeen jäin myös pohtimaan kirkon roolia korkeakoulussa ja päädyin sellaiseen ajatukseen, että opiskelijakunnan tulee palvella kaikenlaisia opiskelijoita ja siten myös seurakunnan kanssa tulisi tehdä yhteistyötä.

Puhe piispantarkastuksessa, HAMK:ssa, Visamäki, Hämeenlinna 14.11.2013

Arvoisa piispa, rehtori ja muut paikalla olijat.

Ihan aluksi haluaisin että kuvittelette tilanteen jossa saavut uuteen tilaan, uuteen paikkaan, huoneeseen, joka on täynnä ihmisiä. Voisin kuvitella että ensimmäinen reaktiosi on katsella ympärillesi ja hakea joukosta tuttuja kasvoja ja hakeutua tuttujen ihmisten seuraan.

Kuvittele sitten tilanne jossa saavut uuteen tilaan tilaisuuteen, jonka sisältöä ja tarkoitusta et tarkkaan tiedä tai ymmärrä. Katsellessasi ympärillesi huomaat että ympärillä ei ole yhtään tuttua kasvoa. Miten epävarma olosi on?

HAMKin uudessa strategiassa todetaan että HAMK on opiskelijoiden ja henkilöstön muodostama yhteisö. Opiskelijakunnan vastaavassa paperissa on kuvattu HAMKO:n visioksi "Opiskelijakunta on vahva ja vaikuttava kaikkien opiskelijoiden yhteisö. Yhteisöllisyys on koettu koko HAMKissa tärkeäksi toimintaa ohjaavaksi arvoksi. Mutta - yhteisö ei rakennu sillä että se kirjoitetaan paperille tavoitteeksi eikä se muodostu automaattisesti kun joukko ihmisiä laitetaan saman katon alle, oli tuo katto sitten kuvaannollinen tai fyysinen.

Palataanpa takaisin tuohon tilaan jossa olet outojen ihmisten keskellä. Jos asiat etenee hyvin, joku todennäköisesti tulee luoksesi, ottaa sinut vastaan ja toivottaa sinut tervetulleeksi. Sinulle toivottavasti kerrotaan tilaisuuden tarkoituksesta sekä sisällöstä ja pääset tutustumaan muihin paikalla olijoihin. Pikku hiljaa löydät paikkasi uudessa tilanteessa.

Ammattikorkeakoulussa useat kymmenet ihmiset pääsevät tällaiseen uuteen tilanteeseen aina lukukauden alussa. Epävarmuuden tunnetta hälventämään ja joukkoon kuulumisen sekä yhteisöllisyyden tunnetta kasvattamaan on HAMKissa ja opiskelijakunnassa kehitetty hyvät ohjaus ja tuutorointi käytänteet. Opiskelijakunnan kouluttamat vertaistuutoriopiskelijat yhdessä henkilöstön kanssa ottavat uudet opiskelijat vastaan. Opiskelijoille kerrotaan HAMKista, opiskelijakunnasta sekä omasta kampuksesta. Kuitenkin mielestäni tärkein tuutoreiden tehtävä on tutustuttaa opiskelijat toisiinsa ja luoda ryhmähenkeä aloitusryhmiin.

Yhteishenki ja yhteisöllisyys syntyvät nimenomaan yhdessä tekemällä ja sen toteuttamisessa ja organisoinnissa opiskelijakunnalla ja tuutoreilla on tärkeä rooli. Tekemistä pyritään toteuttamaan mahdollisimman laajasti niin että jokaiselle opiskelijalle löytyy jotakin. Tässä kuitenkin meillä on varmasti vielä parantamien varaa. Vuodesta toiseen toiminta kehittyy ja tahdon tässä kohtaa nostaa esille tänä vuonna aloittamamme uuden toiminnan, liikuntatuutoroinnin. Liikuntatuutorointi on osa opiskelijakunnan tuutorointia ja sen ajatuksena on tutustuttaa opiskelijat uuden kaupungin ja korkeakoulun liikuntapalveluihin ja muihin liikunta mahdollisuuksiin.

Liikunnan tärkeydestä ja sen terveyttä edistävistä vaikutuksista on puhuttu paljon, erityisesti nyt amk-uudistuksen myötä. Tänään opiskelijoiden liikuntaliiton liittokokouksessa -- on tämä nykytekniikka vaan näppärää kun voi kotona puhetta viimeistellessään, katsella samalla kotikoneeltaan kymmenien kilometrien päässä pidettävää kokousta.--- Eli tänään Vierumäellä pidettävässä liittokokouksessa liittokokoukselle tervehdystä antaessaan Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen puhui liikunnan tärkeydestä, ja erityisesti siitä, millaisen yhteishengen se voi luoda yhteisön sisällä. Liikunta on myös mainio väline tuoda eri kansallisuudet yhteen, sillä urheilun kieli on globaali.

Myös HAMKissa on panostettu viimeaikoina liikuntapalveluiden lisäämiseen ja kehotankin nyt koko korkeakouluyhteisöä ottamaan tämän kehityksen yhtenä askeleena kohti yhteisöllisempää HAMKia. Liikunnan avulla meillä on mahdollisuus tuoda opiskelijat yhteen mutta sen lisäksi se on mahdollisuus myös lähentää henkilöstöä keskenään ja opiskelijoiden kanssa.

Yhteinen tekeminen voi olla opiskelijakunnan järjestämiä tapahtumia, tuutoreiden järjestämiä tutustumisleikkejä, joukkueurheilua tai yhteisen paremman huomisen luomista. HAMKissa luodaan nyt uutta parempaa korkeakoulua ja on ollut ilo huomata miten moni yhteisön jäsen näissä talkoissa on mukana. Uskon, että tämän työn myötä kasvamme yhä paremmaksi yhteisöksi opiskella ja työskennellä. Rehtoria ja koko korkeakouluyhteisöä kehottaisin muistamaan, että mitä parempi yhteishenki meillä on, sitä paremmin me täällä viihdymme ja työskentelemme.

Piispa Repoa ja muita vieraitamme haastaisin miettimään, miten seurakunta voi tukea yhä paremmin korkeakoulua ja opiskelijakuntaa yhteisöllisyyden rakentamisessa

.

Kirjoittaessani tätä puhetta mietin omien opiskeluideni alkua ja sitä, miten jätin taakseni oman kotikaupunkini, ystäväni ja perheeni; oman yhteisöni. Tullessani HAMKiin syksyllä 2010 en tuntenut kaupunkia enkä täysin ymmärtänyt mihin olin tulossa opiskelemaan ja mitä koulutus sisältäisi. Minut kuitenkin otettiin vastaan hyvin, toivotettiin tervetulleeksi ja opettajat ja tuutorit tekivät tunteja töitä sen eteen, että opin tuntemaan luokkatoverini. Rehellisesti voin sanoa että tunnen kaikki kanssani koulun aloittaneet ja joukossa on myös muutama hyvä ystävä. Tuutori- ja opiskelijakuntatoiminnan myötä olen tutustunut yhä useampiin uusiin opiskelijoihin ja henkilöstön jäseniin. Kolmen ja puolen vuoden jälkeen voin lämmöllä sanoa että HAMKista on muodostunut minulle koti ja yhteisö jossa on hyvä työskennellä ja opiskella. Uskon ja toivon, että HAMK on jatkossakin luotettava ja turvallinen yhteisö opiskella ja työskennellä ja josta opiskelijan on hyvä lähteä vahvoilla siivillä kohti työelämän haasteita.

Lopuksi haluan opiskelijakunnan puolesta kiittää Piispa Repoa ja muita vieraita vierailustanne HAMKssa. Kiitos!

Näkyvyyden kautta lähemmäksi päättäjiä

Useassa opiskelijakunnassa on tällä hetkellä meneillään edustajistovaalit. Kun seuraa sosiaalista mediaa, siellä törmää jatkuvasti opiskelijakuntien ja eri listojen kehotuksiin äänestämisestä. Yritys on kova saada kaikki jäsenet äänestämään. Aiempien vuosien perusteella voi kuitenkin epäillä että äänestysprosentti jäänee pieneksi, vain harva käyttää ääntään valitakseen ihmisiä päättämään opiskelijakunnan toiminnasta. Miksi näin? Eikö yhteisiin asioihin vaikuttaminen todella kiinnosta kuin harvoja?

Meillä Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnassa onnistuimme saamaan ennätysmäärän ehdokkaita tämän syksyn vaaleihin. Itse ajattelen että tämä johtuu pitkälti siitä, että olemme kuluneena vuonna panostaneet paljon opiskelijakunnan näkyvyyteen. Olemme kiertäneet kampuksia, hankkineet maskotin, uudistaneet nettisivumme, luoneet blogin ja käyttänyt aktiivisesti Facebook-sivuamme. Olemme tuoneet opiskelijakunnan toiminnan lähelle opiskelijoita. Nähtäväksi jää, miten paljon tämä vaikuttaa äänestysprosenttiin mutta uskon ja toivon että sekin on aiempaan nähden korkeampi.

On vaikea päättää opiskelijakunnan toimijoista jos ei tiedä mitä opiskelijakunta tekee. Yksi tärkeä toiminnan lähtökohta opiskelijakunnissa on mielestäni opiskelijalähtöisyys joka käytännössä tarkoittaa sitä, että jokainen opiskelija tuntee olevansa osa opiskelijakuntaa ja tietää mitä opiskelijakunta tekee ja miksi se on olemassa. Tavoitteena on, että opiskelijat tuntevat opiskelijakunnan toimijat, osaavat ottaa tarvittaessa yhteyttä ja pystyvät valitsemaan opiskelijakunnan toiminnasta ne toiminnot, johon haluavat osallistua.

Samaa toivoisin myös liitoltamme.  SAMOKin toiminnan tulisi olla tuttua jokaiselle opiskelijakuntatoimijalle.  Tämä taas on mahdollista lisäämällä vuorovaikutusta toimijoiden välille. Mielestäni vuorovaikutuksen tulee lähteä SAMOKin toimijoista. Sopivin väliajoin tapahtuva yhteydenotto puhelimitse tai jonkin sähköisen median kautta, auttaa jo toimijoita pysymään perillä liiton toiminnasta. Hyviksi havaittujen videoneuvotteluiden suuntaaminen myös hallituksen jäsenille varmistaisi, että kaikki toimijat kuulevat ajankohtaiset keskustelut. Opiskelijakuntien hallitukset ja edustajistot päättävät liiton toiminnan linjoista, mutta päätöksien tekeminen on vaikeaa, jos vuoden aikana ainut yhteys liittoon on ollut pari tapaamista tai koulutusta. Liiton toimijoiden ja toiminnan tulee näkyä jokaiselle opiskelijakuntien hallitusten jäsenelle, ei vain puheenjohtajistolle ja parille aktiiviselle. Tällöin meillä on myös mahdollisuus edistää opiskelijakuntien osaamista koko hallituksessa ja siten edistää opiskelijakuntien toimintaa  ja jopa saada pätevämpää ohjausta liiton toiminnalle.